on tehnyt ensimmäistä kertaa eläissään marsipaanieläimiä kakun koristeeksi. Yllättävän nopeasti sain eläintarhan tehtyä, tunnin verran siinä meni. Siskoni tytär täyttää huomenna 2.2. seitsemän vuotta ja oli ilmoittanut haluavansa kakkuunsa tiettyjä eläimiä. Ja meikäläinen kun on jo vakiinnuttanut itsensä sen perheen kakuntekijäksi, niin eihän siinä auttanut mikään muu kuin ryhtyä toteuttamaan itseään. Tosin ensin ajatuksena oli, että Anna olisi maalanut marsipaanille kyseiset eläimet ja olisimme sitten laittaneet sen kakun päälle. Mutta tänään kaupassa ollessani havaitsin leivontahyllyä tutkiessani laatikon marsipaanipötköjä ja valkoinen pötkylä löysi tiensä ostoskärryihini. Kotona sitten purin kauppakassit ja tungin pötkylän kaappiin. Riku jäi meille yökylään, kävimme saunassa ja sitten väsäsin kakkupohjan. Isäntä lähti Rikun kanssa vuokraamaan leffaa ja ostamaan pizzaa. Katselimme leffan ja nautimme pizzoista ja kellon lähestyessä jo 22 ryhdyin tiskaamaan. Sitten yhtäkkiä päätin tiskauksen jälkeen tarttua toimeen ja otin marsipaanin esille. Ensin tuntui perin tahmealle, mutta sitten vedin vinyylihanskat käsiini ja jopas alkoi massasta muotoutua hahmoja. Laitoin Annalle kuvan sähköpostilla ja tekstiviestin perään, että tietää katsoa postinsa. No sehän soitti heti, mutta oli jo sulkenut koneen ja lupasi sitten aamulla katsastaa kuvan. Kerroin vain, että eläimet odottavat "vaatetta ylleen" eli Annaa värittämään heidät. Kakun muuta koostumusta en ole vielä päättänyt, saa nyt nähdä millaiseen lopputulokseen päädyn sitten sunnuntaina, jolloin juhlat juhlitaan ja kakku tarjotaan. Nyt taidan mennä tarkastamaan miten Rikun (melkein 9 v.) ja isännän (50 v.) Monopolin (35 v. sain sen nimittäin jouluna 1972 lahjaksi) pelaaminen sujuu, jotain ne kiinnityksistä puhuu.