nyt lähestyy taas hetki, jolloin tarvitaan kakku. Vuosi tulee taas lisää meikäläiselle ensiviikolla ja päätinkin viettää juhliani tulevana sunnuntaina, sopivasti yhdistäen sisareni nimipäivät sekä kuopukseni lauantaiset nimipäivät samaan kahvitukseen. Miettimistä antaa vain se millaisen kakun aion tehdä. Tyttären kanssa tuolla jo onkin kommentoitu puolin ja toisin, hiukan vitsaillen, mutta osittain totuuttakin on mukana, sillä aiemmin oli vakiona, että tein täytekakun, jossa oli täytteenä vadelmahilloa ja ananasmurskaa sekä mansikkahilloa ja persikanpaloja ja päällysteenä kermaa ja persikkaviipaleita. No kun se oli niin helppoa. Juhlavampiin tilaisuuksiin käytin mielikuvitusta...keitin kinuskin!!! Vau! Ja nyt siis olen oppinut tekemään noita hyydyketäytteisiä kakkuja. Ihan alunperin olin todella surkea kakkupohjien tekijä, järjestään kaikki pohjat lässähtivät. Paitsi ne, jotka tein gluteinittomista jauhoista, ne kyllä kohosivat ja pysyivät kuosissaan. Lopulta sain eräältä kaimaltani hyvät ohjeet ja siitä asti ovat kakkupohjani onnistuneet (vuodesta 1985, kyseessä oli kuopuksen ristiäiskakun teko, joka lopulta onnistui).

Ohje on varsin yksinkertainen:

- yhtä paljon munia, sokeria ja jauhoja (tosin sokeria voi olla hieman vähemmän), reilu tl leivinjauhetta sekä 2,5 rkl perunajauhoja. Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi (riittävän kovaksi, vispilän jälkien tulee pysyä taikinan pinnalla jonkin aikaa), lisätään jauhoseos sekoitellen. Kaadetaan voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja paistetaan 200 asteessa 15 min, jonka jälkeen lämpöä lasketaan 185 asteeseen ja paistetaan vielä noin 30 min (riippuu kakun koosta ja vuoasta, kannattaa tarkistaa kypsyys ennenkuin ottaa kakun pois uunista).

Niin siitä tulevasta kakusta, vaihtoehtoja tuntuu olevan, tytär ehdotti mustikkakakkua, lupasi vielä tuoda mustikat lahjaksi...itse olin hiukan miettinyt, jospa kokeilisin suklaakakkua...jotain sellaista sacherin ja suklaamoussen yhdistelmää...no, saas nähdä mihin päädyn, onhan tässä vielä aikaa.