ja ostokset myös. Aamulla oli normaaliaamun herätys ja kyllä oli varsin tahmea tunne, mutta ei auttanut, pakko oli nousta. Matkaan pääsimme siinä 6.30 ja vaikkei arkiruuhkaa ollutkaan, olimme satamassa vasta reilu 45 min myöhemmin ja jono oli melkoinen. Onneksi emme kuitenkaan joutuneet ajamaan sinne "ylähyllylle" vaan pääsimme alemmalle kannelle. Ja laivaan päästyämme tajusimme, että jotain oli unohtunut...nimittäin käynti pankkiautomaatilla. No, siitä tuli sitten Visa-vetoinen matka, onneksi sillä saa nostettua Tallinnassa rahaa. Aamukahvin jälkeen siirryimme tanssiravintolan puolelle seuraamaan bänditarjontaa. Vähän kankeasti porukat juhli, mutta kuten nuoremman bändin solisti totesi, ei se kuulkaa ole niin helppoa tässä yrittää kuvitella että on ilta ja pimeää ja pitäisi saada biletunnelmaa kun on aamu ja kello vasta vähän yli 9. Mutta mukavalta tuntui kuunnella kummankin bändin soitantaa ja varsin nopeasti se 3,5 tuntia kului, niinkin nopeasti, että huomasimme vasta kun laiva jo oli satamassa, että pitääpäs mennä autoon. Ja sujuvasti pääsimme laivasta ja myös passintarkastuksesta.

Meillä oli siis reilu 5 tuntia aikaa suorittaa ostokset ennen paluuta lähtötarkastukseen ja kotimatkalle lähtöä, mitäpä tehtäisiin. Olin hiukan suunnitellut ostoskierrosta (muutakin kuin juomat), mutta sitten saimme paremman ajatuksen, päätimme mennä käymään Padisessa, noin 30 km Tallinnasta Haapsaluun päin. Olimme olleet siellä vuonna 2000 eräänlaisessa bed and breakfast-paikassa muutaman päivän ja halusimme nähdä mitä sinne nyt kuului. Mutta ensin piti tankata auto, sillä mittari näytti punaista. Ja kyllä kannatti, bensalitran hinta 0,85€! Ajelimme Keilan kautta ja kävimme siellä syömässä, uunissa paistettua porsaanlihaa juustolla ja keitetyillä perunoilla, porkkanaraastetta ja suolakurkkua ja juomaksi tuoremehua, hinta kahdelta hengeltä 9,60€ ja annos oli reilun kokoinen ja todella maittava. Padiseen ajoimme Rümmun läpi (alueella ollut ennen valtava vankila ja lisäksi vankila-alueelle on noussut valtava maakasa, joka näkyy todella kauas). Padise on pieni paikkakunta Harjumaalla ja kohteemme oli Kallaste Talu (http://www.kallastetalu.ee/). Omistaja Kalmer Kuningas oli paikalla ja vieläpä muisti meidät. Paljon olivat ehtineet tehdä muutoksia aluella, mutta ensimmäistä kertaa vieraillessamme oli koko majoitus-ja muu toiminta aivan aluillaan. Vinkin Kalmerin paikasta olimme silloin saaneet ystävältämme Alarilta, johon mieheni oli tutustunut Alarin tuodessa mieheni silloiselle työpaikalle tavaraa Virosta. Kalmerilta jatkoimme vielä matkaa naapuriin, Alarin luokse. Alarilla istuimme jonkin aikaa ja joimme kahvit, mutta sitten oli pakko lähteä takaisin Tallinnaan, jotta ehtisimme vielä ostaa ostoksemme.

Superalkossa ei onneksi ollut ruuhkaa ja saimme ostokset tehdyiksi todella nopeasti. Mutta aikaa ei kuitenkaan jäänyt ylitse vaan ajoimme suoraan satamaan ja lähtöselvityksen kautta jonoon. Onneksi jonotusta ei kestänyt kauaa ja pääsimme laivalle. Kävimme syömässä cafeteriassa, tosin ruoka ei ollut kaksista, pannupihvi oli kärähtänyt ja minun katkarapuvoileipäni (se aina pakollinen laivalla) oli mauton ja katkaravut valitettavasti ihan kuivia. No, ei aina voi onnistua. Isäntä siirtyi tanssiravintolaan ja minä menin kuluttamaan loppuja kruunujani marketiin. Vähäisiksi jäivät ostokseni, pari Fazerin suklaalevyä, liköörikonvehtirasia ja Sisu-askeja, siinä kaikki. Löysin isännän istuskelemasta aivan orkesterin vierestä ja jäimme seuraamaan ohjelmaa. Vauhti oli parantunut aamusta ja Visitors-orkesteri tykitti täysillä. Laulusolistilla oli energiaa vaikka muille jakaa ja laulu sekä soitanta kuulosti hyvältä. Solistilla ei ikää ollut kuin 25, mutta 15 vuotta hän oli jo ehtinyt laulella ja osasi laulut ihan ilman mitään luntteja. Dream-orkesterilla oli jo ikää hieman enemmän, mutta varsinkin kitaristi oli aivan omaa luokkaansa ja aivan ilman nuotteja sujui hänenkin soittonsa. Ja niin taas kävi, että aika kului lähes huomaamatta ja oli taas siirryttävä autolle. Laivasta pääsimme ensimmäisten joukossa ja passintarkastuksen jälkeen ajoimme ensimmäisinä ulos satamasta ja aivan ajallaan. Enää kotiin ajo ja reissu tuli tehtyä.

Kotiin päästyämme isäntä lämmitti vielä saunan ja minä keitin kunnon kahvit, sitten kannoimme vielä ostokset sisälle. Kyllä uni maittoi saunan jälkeen.

Nyt on sitten taas osa tehtävistä suoritettu ja voimme hiukan hengähtää, kunnes seuraavat tehtävät odottavat.

Näissä salaperäisissä laatikoissa on kuohuviinit. Kuvaamatta jätin booliin tulevat liköörit ja valkoviinit. Boolin väkevät olivat jo valmiina, kun oli jäänyt edellisiltä ostosmatkoilta "tähteeksi".