ja olo on kuin osuuskaupan hoitajalla. Kyllä sitä huomaa, ettei enää ole nuori, senverran voimille juhlien järjestely ja juhlinta sekä jälkisiivous otti. Maanantaina 12.11 menin töihin, mutta tiistaina alkoi olo olla kuumeinen ja keskiviikko kuluikin petissä peittojen alla. Torstaina oli pakko mennä töihin, sillä laitoksellamme oli illalla perinteiset vuosijuhlat, joiden järjestely tänä vuonna oli meidän osastollamme ja olin hankkinut isännän bändin sinne soittamaan. Nekin juhlat sujuivat hienosti, itselläni oli vain ääni totaalisesti kadoksissa kun pääsimme siinä yöllä yhden maissa kotiin nukkumaan. Seuraavana päivänä eli perjantaina menin töihin, mutta yskä ja varsin kähisevä ääni olivat sen verran häiritseviä, että työkaveri pakotti menemään lääkärille. Tuloksena antibioottikuuri ja sairaslomaa la-ma. Puolikuolleena raahauduin junalle ja siitä kotimatkalle. Kaupan kautta vielä ja lopulta kotona, vielä jaksoin ruoat laittaa ja jotakin syödäkin ja sitten oli pakko mennä nukkumaan, perjantai-iltana klo 21. Joten tässä syy, etten ole blogiani päivitellyt. Vedin tuollaiset yli 12 tunnin unet, mutta olo ei ollut vieläkään täysin normaali. Pikakäynti apteekissa hakemassa antibiootit ja vielä kävimme hakemassa juhlien valokuvat. Isäntä oli nimittäin tilannut tuttavan valokuvaajan hoitamaan kuvauksen (sekä valokuviksi että videoiksi) ja hän oli saanut urakkansa valmiiksi. Saimme kuvat valmiiksi kansioon liimattuna. Videonauhaa emme ole vielä katsoneet, sillä kameramme on lainassa. Toivottavasti se kohta kotiutuu. Eilisen illan otin vielä rauhallisesti, TV:tä katsellen (niitä iänikuisia uusintoja) kun isäntä oli pikkujoulukeikalla soittamassa ja kotiutui siinä kahden maissa. Tänään aamupäivällä herätessä olo oli jonkinverran parempi ja päätinkin urakoida tämän blogin ajantasalle. Tosin ensin piti soittaa tyttärelle ja pyytää valokuvia. Kävi niin hassusti, että enhän minä kaikessa kiireessä ehtinyt juhlapöytää kuvata. Mutta onneksi sentään Anna kuvasi sitten edes vähän (eli noutopöytä oli varsin räävitty jo siinä vaiheessa, mutta parempi sekin kuin ei mitään). Mutta kertoilen kuitenkin ihan järjestyksessä viimeisen viikon tapahtumista ennenkuin siirryn itse juhlapäivään.

Varsin aikaa vievää puuhaa tämä blogin päivitys, mutta yritän tehdä vähitellen.