leivoin pullaa, sillä BäckSetillä (isännän bändi)oli treenit ja olen aina tarjonnut heille kahvia ja tuoretta pullaa.

Ma 5.11 aloitin päivän käymällä vesijuoksemassa sekä vietin puolisen tuntia solariumissa saadakseni hiukan väriä kasvoihin loppuviikkoa varten. Lisäksi kävin kaupassa, sipuleita, porkkanoita, perunasalaattia yms. Illalla leivoin ensimmäisen satsin saaristolaisleipiä.

Ti 6.11 aamu kuten edellisenä päivänä, iltapäivällä aloitin lihapullien teon, 4,8 kg jauhelihaa muuntui pieniksi palleroiksi ja päätyi sitten pakkaseen odottamaan lauantaita. Täytekakkua varten tuli tehdyksi ne 5 kpl 10 munan pohjaa sekä se yksi gluteiniton/sokeriton 4 munan pohja ja yksi varakakku (joka joutui täyttämättömänä pakkaseen tarpeettomana).

Ke 7.11 aamun jälkeen taas pirteänä kotiin ja kalja käymään sekä toinen satsi saaristolaisleipiä. Isännän auto oli levinnyt ja oli yrittänyt soittaa minulle, kun olisi tarvinnut hinausapua, mutta olin silloin uimahallissa enkä saanut viestiä ajoissa. Onneksi oli kuitenkin saanut veljensä apuun. Iltapäivällä lähdin sitten tukkuun. Kaikki tarvittava löytyi ja sain ostokset vietyä pihamajaamme, joka on varsin kätevä kylmiö tällaisilla ilmoilla. Itselläni oli hätä, sillä silakoita ei näyttänyt olevan missään. Lopulta soitin vielä Citymarketiin ja siellä oli jäljellä vajaat 2 kg fileitä. Ilmoitin ottavani ne ja tulevani hakemaan heti kun pääsen. Isäntä kotiutui hinauksessa ja lähdimme vielä ostamaan hänelle autoa, jotta pääsee töihin seuraavana päivänä. Ostoksen tuloksena hänellä on nyt Chevrolet Astro. Kotiin mennessä kävin ostamassa ne silakat ja suolasin ne odottamaan seuraavaa päivää. Tässä vaiheessa tuli sitten ensimmäinen takaisku. Soittaessani ystävättärelleni tarkistaakseni muutaman jutun silakoiden valmistukseen liittyen, sain kuulla ettei hän tulekaan juhliimme. Vaikka olimme juhannuksena kaikki jo sopineet sekä syksyn mittaan vielä asiasta keskustelleet (hänellä on nimittäin nuo keittiöhommat hanskassa ja oli tarkoitus, että hän huolehtii tuon lohen graavauksen sekä tarjollepanon ja myös pitää silmällä keittiöporukkaa ja noutopöytää) niin nyt hän vain perui koko homman. Uskon, että ellen olisi soittanut, hän ei olisi asiasta vaivautunut ilmoittamaan (tälläista on sattunut ennenkin, mutta kuitenkin halusin uskoa, että tälläkerralla hän ei pettäisi). Olo oli varsin masentunut ja vielä kun TV:stä tuli jatkuvasti pahenevaa tietoa tuosta Jokelan jutusta, niin täytyy sanoa että oli juhlamieli aika maassa.

To 8.11 en mennyt masennuksen vuoksi edes vesijuoksuun. Menimme aamulla Citymarketiin lohiostoksille ja soittelin sieltä sitten miniäkokelaan äidille neuvoja saadakseni ja hän antoi ohjeet niin lohen määrästä kuin jatkotoimistakin, eli saimme kehotuksen tulla lohien kanssa suoraan heille. Ostin neljä kokonaista kirjolohea, tillit, suolat, sokerit ja pippurit ja lähdimme Solveigin luokse. Suitsait oli lohet fileroitu ja suolattu ja kuljetettu heidän kylmiöönsä. Ja Solveig luvannut hoitaa kalojen viipaloinnin ja tarjolle panon, kunhan toimitan hänelle tarjoiluvadit. Saimme myös lainaksi leivinlaudan täytekakkua varten. Sydämelliset kiitokset hänelle. Kotiin päästyämme jatkoin hommia hiukan piristyneenä. Lisäksi kävin noutamassa pomoltani projektorin, jotta voimme esittää tekemäni powerpoint-esityksen katsauksena menneeseen. Illalla Kotikatua katsellessani pyörittelin silakkarullat valmiiksi ja pullotin vielä kotikaljankin.

Pe 9.11 aamusta alkaen meno päällä, viimeistelin powerpoint esityksen, kävin hakemassa pöytäliinat, hain astiat (oli tehnyt lisätilauksen koskien astioita, sillä kävi ilmi, että Ekillä, jonka luona oli tarkoitus valmistaa ne karjalanpaistit, ei ollutkaan kannellisia astioita, joten tarvittiin kannelliset GN-astiat ja lisäksi vielä niiden kuljetukseen termoslaatikot). Astioita olikin sitten varsin kunnioitettava määrä, 3 isoa laatikkoa lautasia, yksi laatikko, jossa oli kannuja, ruokailuvälineitä yms. sekä kaksi isoa termoslaatikkoa ja 2 koria juomalaseille ja vielä se iso 20 litran kahvinkeitin. Vettä oli satanut kaatamalla koko päivän ja olo oli nihkeä. Itselläni on sellainen pieni Renault Clio (onneksi sentään 4-ovinen) mutta tuota tavaramäärää katsellessa tuli orpo olo. Totesin emännälle, että taidan käydä useamman reissun noiden kanssa, mutta paikalle osui LUKK:n autokuski, joka kysyttyään minne asti olin niitä viemässä, totesi, että hän heittää ne pakettiautollaan "koulun piikkiin". Tuhannnet kiitokset!!!