eli astiat ja pöytäliinat työväentalolle ja sitten viimeiset ostokset eli maidot, patongit ja salaatit sekä persiljat ja tillit. Ostoskärry oli aika omituisen näköinen kun ei ollut kuin maitoa ja leipää ja valtavasti vihreää salaattia. Kohti kotia ja tavaroiden pakkailua, tarkoituksena oli, että kaikki mahdollinen vietäisiin jo perjantaina. Mutta järki voitti, oli parempi, että kylmäsäilytystä vaativat tuotteet pidetään pihamajassa niin kauan kuin mahdollista. Kuljetimme siis vain tarjoiluastiat, tuikkukipot, servetit yms. Pöydät nosteltiin näyttämöltä alas ja järjesteltiin paikoilleen etukäteen laatimani suunnitelman mukaisesti ja heti tuli takapakkia, sillä kaksi pöytää, joiden piti olla 180 cm pitkiä olikin yksi 360 cm mittainen pöytä. Alkoi jo ahdistaa, että pöytäliinatkin menevät pieleen. Aikamme pähkäiltyämme ja pöytiä siirreltyämme onnistuimme saamaan kaikki järjestykseen, siitä suuri kiitos ex-miehelleni ja tyttärelleen Jennylle. Tuolit vielä kohdilleen ja pöytäliinat ja tuikkukipot pöydille, jopa alkoi sali näyttää hyvältä. Isäntä laitteli bändikamat paikoilleen ja testaili myös soundeja. Siirryimme tarjoilupöydän kunnostamiseen. Pientä kinastelua aluksi, mutta saimme kuitenkin pöydän liinoitettua ja vielä paneliverhot keskelle, niin jopa oli sekin valmis. Mittailimme vielä tarjoiluastioiden sijoittelua, jottei seuraavana päivänä tulisi yllätyksiä. Siirryimme kotiin siinä klo 19 jälkeen, tarkoituksena oli tehdä vielä pastasalaatti, täyttää täytekakut sekä valmistella karjalanpaistit. Kananmuniakin piti keittää noin 60 kpl. Ja saunakin houkutteli. Salaatti syntyi nopeasti ja siirrettiin ämpäreissä pihamajaan. Täytekakkujen kanssa otimme terveen järjen käyttöön ja päätimme luopua kunnianhimoisista koristelu/muotoilujutuista ja päädyimme ihan tavallisiin mansikka-kakkuihin. Joskus on vain pakko perääntyä. Puolen yön jälkeen istuimme Annan kanssa olohuoneessa ja kuorimme sipuleita (66 kpl) ja niiskutimme. Vielä kuorin ja paloittelin 5 kg porkkanoita sekä kilon verran punasipuleita. Anna lähti siinä puoli yhden maissa ja minä jäin vielä vähän puuhastelemaan. Piti nimittäin tehdä pöytäkoristeet. Olin jo aamulla aikonut tehdä ne, mutta en onnistunut katkomaan niiden rautalankavarsia vaan piti odottaa isännän apua (sivuleikkurit oli kateissa). Isäntä napsutteli varret poikki ja vetäytyi nukkumaan siinä klo 22 aikoihin. Ja minä kiinnitin oksia toisiinsa ohuella metallilangalla, aikaa ei kulunut kuin pieni tovi. Nukkumaan pääsin vähän vaille kaksi.

Tässä täyttövaiheessa, välissä rahka-marja-floravispiä liivatteella hyydytettynä

tässä kasattu kakku

ja tässä kuljetusvalmiiksi pakattuna, päälle sutaistu ylijääneet floravispit

La 10.11 herätyskello soitti 7 ja olo oli varsin nuupahtanut. Silitin kiireessä isännän housuja kun Anna jo ilmestyi hakemaan minua kampaajalle. Onneksi olin ehtinyt sentään kaurapuuron syödä. Kampaajalla oli ihana vain olla ja antaa Arjan laittaa hiukseni, mihinkään ei ollut kiire, pystyin jopa lakkaamaan kynteni. Kävimme vielä ostamassa pojalleni Matsille paidan ja selvisi, että housutkin tarvitaan. Herätin Matsin ja ilmoitin, että saa itse mennä housuostoksille. Oli mennyt isänsä kanssa ja ostanut sitten vielä kauniin punaisen solmion. Menimme työvikselle ja otimme Astron ja lähdimme hakemaan kotoa ruokia yms. Ja piti vielä viedä karjalanpaistit Ekille paistettavaksi. Tavaraa kertyi ihan valtavasti, kakkukin piti saada kyytiin. Isäntäkin soitteli ja kyseli, missä viivymme, olin jättänyt hänelle autoni, mutta kotiavaimet olivat minulla. No teimme treffit Ekille ja kuljetimme tavarat työvikselle yhdessä. Maria (miniäkokelaani) ilmestyi auttamaan ja ryhdyimme tekemään vihersalaattia yms. Minä pesin kuohuviinilaseja ja Anna puuhasi kakun parissa. Aika riensi eteenpäin hirveällä vauhdilla, Anna kävi kampaajalla ja palasi takaisin, ja minä pääsin Marian kyydissä kotiin suihkuun ja vaatteiden vaihtoon. Vielä piti hakea mansikat kakun päälle Lidlistä. Kiireellä takaisin työvikselle ja tulivathan ne tarjoiluapuritkin. Neljä piti olla, mutta ilmoittivat edellisenä päivänä, että yksi on sairastunut, mutta että he pärjäävät. No, kerroin sitten kiireessä mitä piti tehdä, eli laittaa tarjottavat tarjoiluastioihin ja pöytään lapulle kirjoittamaani järjestykseen, leivät piti leikata ja perunat sitten kuumentaa.Kello lähestyi 17 ja vieraita alkoi saapumaan, kiireessä komensin ex-mieheni avaamaan kuohuviinipulloja ja ryhdyimme Jennyn kanssa kaatelemaan niitä valmiiksi laseihin.

Tässä puuhassa olimme jo isännänkin auttamana kun vieraita oli jo eteisessä odottamassa. Kaikki saatiin valmiiksi ja siirryimme ottamaan vieraita vastaan eli juhlat saattoivat alkaa. Isäntä oli tilannut valokuvaajan paikalle ja Markku virittikin videokameran paikoilleen heti kuvaamaan vieraiden tuloa ja onnitteluja ottaen myös kuvia tilanteesta.

Kun kaikki olivat tulleet, kohotimme maljan ja toivotimme vieraat tervetulleiksi juhliimme. Ja sitten kaikki alkoivat laulaa meille paljon onnea vaan ja nousivat seisomaan. Kyllä siinä alkoi tulla kyyneleet silmiin, oli se sellainen hetki. Viritimme powerpointesityksen alkamaan ja siirryimme vielä vastaanottamaan paria viimeistä vierasta.

Kävin pikapikaa keittiössä katsastamassa tilannetta ja sillä hetkellä siellä tuntui toimivan. Ruokailu alkoi heti kun esityksessä oli tullut teksti, joka kehoitti vieraita siirtymään "puffetin"puolelle. Noutopöydästä ei siis huomattu ottaa kuvaa ennenkuin se oli varsin tyhjäksi saatu. Piti olla silmät selässäkin, että saatiin noutopöytä toimimaan. Oma ruokailu jäi varsin lyhyeksi, tosin ei ollut kovin nälkäkään...

Tässä menu

Tässä yleiskuva noutopöydästä, jotenkin nuo kipot ovat siirtyilleet eivätkä ole ihan niillä paikoilla missä niiden piti olla. Tosin ruokailun aloittamisestakin on jo kulunut aikaa.

Tässä graavilohta, silakkarullia ja sinappisilliä sekä mukaeltua remouladekastiketta

Pastasalaattia, perunasalaattia ja jostain kumman syystä myös tuo remouladekastike kummittelee tässäkin mukana vaikka sen paikka oli ihan muualla kuten myös noiden punasipuliviipaleidenkin

Tässä vihersalaattia, mutta kurpitsasalaatti on aivan väärässä paikassa, fetakuutiot kateissa ja niiden sipuliviipaleiden olisi pitänyt olla tässä

Tässä sitten perunoita, lihapullia sekä karjalanpaistia

 

Vähän silmänruokaa syömisten tilalle eli tanssiyhtye BäckSet

Ruokailun jälkeen isännän bändi aloitti soittamisen eli Kaitsu ja BäckSet soittivat yhden setin. Sen jälkeen astui lavalle Matsin bändi (Mats, Alpo ja Erkka) ja desibelit nousivat varsin korkealle. Osa vieraista siirtyikin kahvion puolelle nauttimaan kakusta ja kahvista.

Marian kanssa teimme boolit ja kuljetimme kaljat ja siiderit saaveissa jääkimpaleiden seassa esille. Tuntui, että olisi ollut kuin mehiläisiä, jotka ryntäävät meden kimppuun kun sain boolimaljan pöydälle. Malja tyhjeni alta aikayksikön ja veinkin heti ämpärillisen lisää. Teimme boolit valmiiksi kolmeen ämpäriin, lisäten hiilihappopitoiset aineet vasta tarjolle vietäessä.

Seuraavaksi lavalle nousi bändi nimeltä River. Tuossa bändissä isäntä oli ollut solistina kymmenisen vuotta eli 1985-1996. Pojat pyysivätkin isäntää tulemaan lavalle ja laulamaan muutaman biisin. Valssi Yölintu oli ollut Kaitsun suosikki ja sen hän heti joutuikin laulamaan. Hyvältä kuulosti Riverin esiintyminen ja tanssimaankin pääsin. Riverin jälkeen lavan otti haltuunsa Moonflowers ja musiikki vaihtui enemmänkin bilemusiikiksi, eli siis varsin meneväksi. Tanssilattia täyttyi heti.

Kävimme maksamassa tarjoiluporukalle palkat ja kerroimme, että maksamme kuitenkin kuudesta tunnista vaikka siihen mennessä olivat tehneet töitä vasta 5 h 10 min. Ja mitä tapahtui, kaikki kolme katosivat kuin pieru saharaan jättäen kaikki hommat kesken. Laittelin siinä sitten ruokia jääkaappeihin (jotka ammottivat tyhjyyttään) ja katselin kauhulla tiskien määrää. Onneksi olivat sentään ruokailuastiat tiskanneet.

Ilta kului nopeasti hyvästä musiikista, tanssista ja ennenkaikkea hyvästä seurasta nauttien ja aivan liian pian tuli eteen tilanne, että kello oli 00.30 ja musiikin oli loputtava sekä klo 01.00, jolloin "talonmies" Tuula tuli paikalle ja totesi, että nyt ulos. Ja pakkohan se oli totella. Lähdimme isännän, Matsin ja Marian kanssa Kotipizzan kautta kotiin. Pizza maistui tosi hyvälle, enhän ollut syönyt koko päivänä juuri mitään. Nukkumaan pääsin siinä puoli kolmen aikoihin ja aamulla kello soitti 7.20. Herättelin muut siinä kahdeksan aikoihin ja sitten olikin aika mennä siivoamaan työvis.

Kyllä näytti keittiö ankealta valjussa aamuvalossa, pöydät täynnä tavaraa, tiskejä kaikkialla ja lattia varsin tahmea, no ei auttanut muu kuin kääriä hihat ja tarttua työhön. Maria hoiti taas ansiokkaasti Matsin kanssa pöytien siirtelyt takaisin näyttämölle, kunhan isäntä oli saanut Jonnen kanssa bändikamat vietyä autoon. Vielä tuolit pinoon ja pöytäliinat viikattuina pusseihin niin sali oli tyhjennetty. Annakin ehti apuun Samin ja lasten kanssa, tosin joutui viemään Niilo-kuopuksen Moffalle nukkumaan kun poika oli niin väsynyt. Sami lähti Kaitsun kanssa viemään bändikamoja kotiin kun isännästä ei ollut kuskiksi. Maria huolehti vielä salin lattian lakaisun ja Anna keräsi kaikki kukat ja lahjat ja pakkasi ne minun autooni.

Minä vain tiskasin ja tiskasin, yhden koneellisen olin täyttänyt kahvikupeilla, mutta sitten riitti niitä kuohuviinilaseja, tarjoiluastioita jne. Maria siirsi puhtaat astiat kaappiin ja tyhjensi tiskikoneen. Anna pakkaili ruokia kuljetusta varten ja jakoi kakunlopun kakkukupuihin vietäväksi mummolle, moffalle ja muillekin. Vähitellen tavarat siirtyivät autoon ja minä pääsin luuttuamaan lattioita, sekä siivoamaan vessat. Onneksi talolle ei ollut sinä päivänä mitään varausta, joten sain rauhassa hoitaa siivouksen loppuun. Kotiin pääsin lähtemään  klo 16 paikkeilla ja auto oli ihan täynnä kukkia yms. Kotona vielä piti tyhjentää auto ja saada kaikki kotiin tuodut tavarat pois kuistilta jäätymästä. Onneksi isäntä oli lämmittänyt saunan, kyllä kelpasi rentoutua.

Saunan jälkeen siirryin availemaan lahjoja, joita oli kertynyt valtava määrä. Saimme mm. ihanat Aino- ja Reino-aamutossut. Lisäksi tuli konjakkia, konjakkia ja vielä kerran konjakkia. Upea peili, ihana matto pihamajaamme varten (tosin on sen verran hieno, että taitaa päätyä olohuoneeseen), Iittalaa, Pentikiä ja ihan selvää rahaa. Lisäksi saimme Annalta, Samilta, Rikulta, Roosalta ja Niilolta sekä Jonnelta, Matsilta ja Marialta ja Benkulta ja Jennyltä lahjakortin Runnin kylpylään. Tarkoituksena olisi, että menisimme sinne tuossa tammi-helmikuussa, kunhan ehdimme.

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että juhlat sujuivat hienosti ja siellä oli todella lämmin tunnelma, juhlista jäi hyvä mieli ja olimme tyytyväisiä, että järjestimme ne. Eipä sitä montaa kertaa elämässä tällaisia isoja juhlia järjestä, joten niille oli nyt aikansa ja paikkansa.

Tässä vielä kuva äidistä ja tyttärestä, jotka selvisivät hengissä juhlien järjestelyistä, eivätkä kinastelua pahemmin toistensa kimpussa olleet...