eikä lumesta tietoakaan. No ainakin meillä riittää vesi, kaivo on nimittäin aivan piripintaan täynnä. Jotain valopilkkua siinäkin. Jouluvalmistelut ovat aikataulussaan, olen nimittäin mestari laatimaan luetteloita ja aikatauluja ja myös toteuttamaan ne. Eli joulupipareiden teko on edessä tänä iltana tai sitten ensi viikolla. Joulutortut ja -pulla ovat vuorossa ensi perjantaina tai lauantaina. Kinkku lauantaina tai sunnuntaina. Maksa-, porkkana- ja lanttulaatikot sunnuntaina samoin kuin piimäjuusto ja sekahedelmäkeitto (tai kiisseli, kumpi siitä nyt sattuukin tulemaan). Sunnuntai-illalla on vuorossa imelletyn perunalaatikon imellytys (osin jo aaton vastaisena yönä) ja aamuyöllä sitten laitan ensimmäiset perunalaatikot uuniin ja aamuvarhaisella vielä viimeiset. Myös puuron keittelen siinä aatonaaton iltana, on sitten sopivan lämmintä aattoaamuna nautittavaksi. Tuo kinkun paisto jo lauantaina johtuu siitä, että en ole koskaan pitänyt lämpimästä joulukinkusta. Eikä sitä ole koskaan lapsuudessanikaan tarjottu lämpimänä, johtuen luultavasti siitä, että käytössä oli vain yksi tavallinen uuni, jossa paistaa ja perunalaatikot paistettiin vasta aattona ja ne tarjottiin sitten suoraan uunista otettuna, sellaisina tosi vetelinä, mutta ah niin maistuvina. Ja eikös se ole niin, että aina sitä tulee otetuksi lapsuudesta nuo omat joulujutut, lisäten sitten siihen jotain omaa.

Oli vuosia, jolloin tein laatikot etukäteen pakkaseen ja keksin kaikkea mahdollista uutta ja sitten kuitenkin kului aaton vastainen yö viimehetken valmisteluihin ja sitten olinkin aattona aivan loppu ja räjähdin pienestäkin vastoinkäymisestä. Kuten esim. yhtenä jouluna räjähdin totaalisesti kun kaljalasi kaatui pöydälle...(tosin silloin odotin kuopusta, olin ollut muutaman päivän sairaalassakin joulun alla) mutta kuitenkin pinna on ollut tiukalla monena jouluna. Ja taitaa tuo olla sama juttu tuon tyttärenikin kanssa, mutta kyllä se helpottuu kun tulee ikää riittävästi;)

Viime jouluna tulimme pe 22.12 kotiin etelästä, Lanzarotelta ja lauantaina hoidin ruokaostokset. Anna oli ottanut kinkun pakasteesta sulamaan ja paistoin sen siinä lauantaina. Olin myös delegoinut Annalle tärkeän tehtävän, hänen piti ottaa litra piimää ja jättää se huoneenlämpöön happanemaan piimäjuustoa varten. No, oli sitten antanut sen veljelleen kotiin tuotavaksi ja tuohan oli kuuliaisena lapsena laittanut piimän minne se normaalisti kuuluikin eli jääkaappiin. No, nostin piimän sitten heti pe illalla taas huoneenlämpöön ja kaikki oli taas hyvin. Juusto onnistui taas kerran hyvin. Jouluaattona lähdimme puoliltapäivin liikenteeseen, veimme Annalle lanttulaatikot ja menimme haudoille. Tavan mukaan vierailimme äidilläni sekä myös anopilla. Anoppilassa olivat juuri syöneet ja kuultuaan, ettemme olleet vielä syöneet, istutti meidät pöytään ja eihän siinä auttanut muu kuin syödä. No, nälkähän sitä jo siinä vaiheessa olikin. Kotimatkalla poikkesimme vielä Annalla viemässä paketit ja seurasimme lasten riemua pakettien availussa. Mats oli Annalla, ja Jonne oli äitinsä luona, joten meillä ei ollut kiirettä kotiin. Kotiin tultuamme napsimme iltapalaksi kinkkua ja laatikoita, mutta varsinaisen jouluaterian tarjosin sitten vasta joulupäivänä, jolloin perinteisesti on Anna perheineen, Mats ja Jonne olleet jouluaterialla.

Ilmeisesti tänä vuonna on sama tilanne ja jotenkin se sopii meille. Ei ole mitään kiirettä eikä hermoilua. Tosin tuo lomailu etelässä on vuorossa vasta joulun jälkeen, nousemme uudenvuoden aattona aamulla klo 7 koneeseen ja suuntaamme jälleen kerran Lanzarotelle. Kouluaikojen paras kaverini asuu perheineen siellä (on asunut jo varmaan yli 25 vuotta) ja menemme taas tervehtimään heitä. Taidanpa leipoa jotain mukaan vietäväksi, mutta enpä kerrokaan mitä, sillä ystäväni lukee blogiani. Hesarissa oli tänään juttu siitä, mitä jouluruokia koneeseen voi käsimatkatavaroissa viedä ja tilanne on se, ettei lanttu- tai muita laatikoita kuten myöskään joulutorttuja saa käsimatkatavaroissa kuljettaa, nehän saattavat "räjähtää". No vitsi, vitsi, ne siis luokitellaan niiksi vaarallisiksi nesteiksi yms. No en aikonutkaan niitä enää joulun jälkeen minnekään kuljettaa. Viemiseni aion pakata ihan normaaliin, ruumaan menevään matkalaukkuun. Eräänä vuonna kuljetimme mukanamme ystäväni vanhempien lähettämänä joulutervehdyksenä joulukuusen (ihan sellaisen normaalikokoisen) ja kyllä se sujui ihan hyvin. Tänä vuonna vanhemmat ovat itse päässeet joulun viettoon tyttärensä luokse ja mahdollisesti vieneet kuusen mukanaan.