vaikka alkoi jo epäilyttää. Ti 18.12 oli Roosan eskarin joulujuhlat ja siellähän me olimme kolme polvea; mummu, äiti ja Roosa. Ja jälleen tuli pala kurkkuun kun kuunteli lasten esittämää Joulumaa-kappaletta.

Ke 19.12 otin lentävän lähdön aamulla pihalta, tempaisin nimittäin lämmityspiuhan matkaani. Asia selvisi vasta asemalla kun jarruttaessani parkkiin konepelti hieman kohosi. Tarkistin ja totesin, että joko piuha on ollut mukana tai sitten olin unohtanut kytkeä autoni lämmittimeen (viimeksi mainittu oli hieman toiveajatteluakin). Illalla kotiinpalatessani auto käyttäytyi jotenkin oudosti, mutta vasta lähempänä kotia, kun käännyin jyrkästi sivutielle, takaluukusta kuului kolahdus. Ihmettelin, että mitäköhän sinne oli jäänyt kun noin kaatuilee ja jatkoin kotiin. Anna oli perheineen meillä odottelemassa ja kysyi heti, että olikos sulla aamulla kiire? Oli löytänyt ajastimen keskeltä pihaa, piuhaa ei näkynyt missään. Samikin siihen totesi, että onpas sulla auto oudosti vinossa, onkohan hantinpuoleinen takaiskari lauennut? Ja totta tosiaan, Rellu raukka oli ihan flänässä. Isäntä sitten kun kotiutui ja antoi määräyksen Rellun talliin viennistä. Ja tuli tuomio: taka-akseli oli poikki. Ihmetteli, että miten olin pystynyt ajamaan autoa. En tiedä itsekään! Ihan tarkennuksena autossa on sellainen jokin ranskalainen jousijuttu, sen akselin sisällä on nimittäin se, joka meni poikki. Onneksi ei ollut enää kuin 2 työpäivää jäljellä, Mats joutui aamulla heittämään minut asemalle ja Anna sitten haki torstaina ja perjantaina pääsinkin sitten isännän kyydissä kotiin. Netistä etsimme Relluun taka-akselia, eri puolilta Suomea niitä olisi ollut 150-300 €. Mutta sitten isäntä sai vinkin, että Karkkilassa voisi olla, ja hän sitten soitteli sinne.

La 22.12 aamupäivällä laitoin kinkun uuniin ja olimme juuri lähdössä kauppareissulle, kun saimme soiton, että akseli oli löytynyt. Ei muuta kuin matka kohti Karkkilaa. Ja taka-akseli 75 € sekä mahdollisesti asuntoautoon yksi tarpeellinen osa vielä, ja sitten takaisin kotiin. Vielä viimeiset ostokset joulua varten ja se oli siinä. Lanttulaatikoiden tekoa, joulutortut, vaaleat piparit sekä jotain muuta pientä.

Su 23.12 isäntä siirtyi autotalliin Rellu-remppaan ja minä jatkoin keittiöhommia. Maksa- sekä porkkanalaatikot, perunalaatikon perunoiden keitto ja imellytys, sekähedelmäsoppa ja piimäjuusto, siinä sunnuntain jutut. Välillä juoksutin isännälle kahvia ja voileipää autotalliin ja taisinpas siinä vielä kaupassakin joutua piipahtamaan. Rellu saatiin kuntoon, mutta koeajo osoitti, ettei se ole vielä kunnossa, "uusi"akseli oli hieman vääntynyt ja se vaikutti. No, homma jätettiin sitten siihen. Alkuillasta laitoin perunalaatikon imeltymään ja aamuyöllä ensimmäisen paistumaan.

Ma 24.12 jouluaatto, aamulla viiden aikaan laitoin viimeiset perunalaatikot uuniin. Kävimme vielä kaupassa, kukat ja suklaat puoleen hintaan. Poikkesimme myös Mummolle (anoppini) ilmoittamassa, että tulemme iltapäivällä. Kotona laittelin viimeisiä koristeita ja sitten lähdimme haudoille, Mammalle ja Papalle veimme kynttilän sekä myös Vaarille (appeni). Mummon luona söimme jouluaterian ja sitten Mats jo soittelikin ja kyseli, että missä viivymme. Lähdimme siis Annalle. Riku ja Roosa jakelivat lahjoja, ja Niilo viipotti siinä mukana. Joulukahveja juodessamme saapui vielä Pirjo-mummu lahjoineen ja hässäkkä alkoi uudelleen. Siirryimme siitä sitten kotiin päin ja loppuilta kului sitten televisiota katsellen ja hiljaisuudesta nauttien.

Ti 25.12 joulupäivä, perinteiden mukaisesti Anna perheineen, Mats, Maria, Jonne ja veljensä Tommi tulivat jouluaterialle ja meitä oli kaikkiaan 11 henkeä. Onneksi pöydässä on kaksi jatko-osaa ja onneksi ostamani joululiina osoittautui riittävän suureksi. Kaikki mahtuivat yhtäaikaa aterioimaan ja ruoka kelpasi. Otin kyllä valokuviakin, mutta ne ovat kadonneet jonnekin...Harmi, sillä olisi ollut mukavaa kerätä perinnettä ja seurata, miten ajan mittaan porukka on kasvanut ja lisääntynyt.

Ke 26.12 tapaninpäivä ja Rellu-remppa jatkuu. Isännällä välähti, että hänpä ottaa osan vanhasta ja osan uudesta akselista ja tekee niistä yhden kokonaisen. Ja teki myös. Tosin muutamia varaosia jouduttiin sitten heti arkena mennä tilaamaan ja vielä toisenkin kerran, kun onnistuivat kaksi kertaa varaosaliikkeessä mokaamaan. No pe 28.12. minulla oli taas toimiva Rellu. Täytyy sanoa, että kun on tottunut kulkemaan omalla autolla ja käymään kaupassa, niin kyllä tuntuu keljulta, kun täytyy pyytää toisilta kyytiä.

Perjantaina keitin reilun annoksen hernekeittoa, uhrasin siihen kaiken kinkun lopun ja kaksi pussia herneitä. Ja kyllä tuli hyvää keittoa. Lauantaina täytyi käydä vielä kaupassa tekemässä viimehetken hankinnat matkaa varten ja sunnuntaina sitten leivoin viemiset eli saaristolaisleivän sekä piimäkakun. Silitin, silitin ja vielä kerran silitin, sekä pakkailin. Ja vaikka olin luullut, että saan kaiken valmiiksi ajoissa, niin taas siinä kävi kuten niin usein ennenkin, pääsin nukkumaan 1.30 ja herätys oli 3.30. 4.30 olisi pitänyt lähteä, mutta se sitten taas venähti ja 5.20 starttasimme ja olimme kentällä jotain 6.15. Koneen piti lähteä 7.05, mutta tietysti se viivästyi jonkun verran. Mutta ei se mitään, vanha vuosi oli lopuillaan ja meidän lomamme aluillaan.