ja tietysti piti taas tehdä kakkuja, vaikka varsinaisestihan sitä jo juhlittiin marraskuussa 100-vuotisjuhlien merkeissä. Mutta kun eilen tarjosin töissä kakkua, kun tänään oli palkallinen vapaapäivä, niin kakkuja kun alkaa tehdä, niin niitä sitten kannattaa tehdä riittävästi, eikö?

Eli sunnuntaina väsäsin kakkupohjia, 2 kymmenen munan ja sitten yhden suklaisen jutun, jonka ohjeen olin löytänyt vanhasta Ullan unelmasta jo aikoja sitten. Maanantaina sitten täyttelin yhden ison ja yhden kapean puolikkaan ja lopuista väsäsin sitten sellaisen "kootut teokset" kakun kotiin. Tiistaina aamulla heräsin 4.30 ja järjestelin mansikat riviin kakuille ja päälle hyytelösokerikiilteet (sokeriton mansikkakeitto joutui mukaan, sillä punaista mehua ei ollut, hyvin kelpasi) sekä sitten floravispipursotukset. Tiedoksi sitten seuraavaa: pakastettu floravispi ei vaahtoudu, mutta senhän voi sitten käyttää vaikka lettutaikinaan (ellei mene unohtamaan sitä tiskipöydälle yöksi...) ja sitten ei kannata kaataa 3 purkillista floravispiä tupperin isoon mittamariin ja olettaa, että pystyy vatkaamaan ne kaikki kerralla. Joutuu hakemaan uuden astian, jonne kaataa puolet seoksesta ja vatkaamaan ensin ensimmäisen osan vaahdoksi ja sitten jatkaa seuraavalla osalla. Näiden sattumusten jälkeen pääsin lähtemään 6.55 töihin ja 7.55 sain parkkeerattua autoni. Nyt tiedän taas miksi mieluummin matkustan työmatkat junalla...ei tarvitse kuluttaa aikaa ruuhkissa ja voi käyttää aamuisen työmatkan hyödyksi, nimittäin nukkumalla. Ajeltuani aamuisin tuon 20 minuutin matkan Siuntion asemalle ja noustuani siellä junaan 6.26, nukahdan lähes välittömästi, ainakin ennen Kirkkonummea ja herään sitten kun kuuluu kuulutus Pasila, kello on silloin n. 7.08. Kotiin mennessä en yleensä nuku, sillä olisi keljua nukkua "pommiin", sillä Siuntion jälkeen seuraavat ovat Inkoo ja Karjaa ja takaisin Karjaalta pääsee vasta tunnin kuluttua...

No takaisin kakkuihin. Iltapäivällä tarjosin sitten kakut ja sain työnantajalta ihanan lahjan, Kalevala Korun pronssiset Helinä-sarjan rannekorun sekä nappikorvikset , kyllä kannatti tehdä kakkuja. Illalla kotona jatkoimme kakunsyöntiä, sillä toin loppukakun kotiin ja omaa porukkaa kävi kahvilla. Mats, Maria ja Jonne sekä pari isännän kaveriakin. Samalla täytin sen suklaisen kakun odottelemaan huomista. Tässä niitä työkavereilleni tarjoamiani kakkuja:

Kakuissa täytteenä se lähes vakio eli muussattua mansikkaa ja vadelmaa, maitorahkaa, vaniljakreemiä, floravispiä ja liivatteita ja hilloa levitettynä pohjalle ennen tuon seoksen levittämistä.

Puolilta öin korkkasin marraskuussa lahjaksi saamani kuohuviinipullon ja kilistimme isännän kanssa, isäntä tosin vain lusikallisen nautti, minä urheasti kulautin lasillisen. Aamulla heräsin jo kahdeksalta vaikka uhkasin nukkua pitkään. Keitin itselleni aamukahvit ja luin sitten lehden. Sitten tekaisin pullataikinan nousemaan, koristelin kootut teokset-kakun ja koristelin sen suklaajutun. Leivoin pullat, imuroin ja tiskasin. Kello oli 12.30 kun menin suihkuun ja aloitin sitten odottelemaan vieraita.

Tässäpä suklaapohjainen mangomoussekakku

ja tässä sitten sisustasta näkymää

vähän lipsahti kostuketta kakkuun ja tuo ylin kerros jäi ohueksi, tuli pieni ajatuskatkos, eikä sitä sitten saanut enää kakkupohjaa nostettua pois, jotta olisi saanut täytettä lisättyä. Kakku on siis kasattu ylösalaisin vuokaan ja kumottu sitten tarjoiluvadille koristelua varten. Pinnalla säilykepäärynöitä, persikoita, aprikooseja, kiivejä ja viinirypäleitä. Alla ohut kerros aprikoosimarmeladia, jotta koristeet pysyvät paikoillaan. Säilykehedelmien liemi hyytelösokerin kanssa kiilteenä. Reunoille olisi pitänyt laittaa tummaasuklaata raasteena, mutta päätin laittaa mantelilastuja ja niidenkin kanssa oli aivan tarpeeksi tekemistä. Mutta kaikenkaikkiaan kakku maistui mainiolle, ainakin aikuiset tuntuivat pitävän siitä. Lapset olivat epäluuloisia ja söivät sitä kootut teokset-mansikkakakkua. Vieraita piipahti lopulta melko runsaasti, tosin isäntä hälyytti lisää porukkaa kakkuja syömään kun pelkäsi, että joutuu itse kovan urakan eteen:)

Nyt on sitten omat juhlat juhlittu ja voidaan keskittyä muiden tuleviin juhliin, maaliskuussa pääsemme isännän kaverin 50-vuotisjuhliin, huhtikuussa on runsaasti lastenlasten syntymäpäiviä ja vähän isompienkin "lasten" synttäreitä, toukokuussa on sitten systerin ja miehensä syntymäpäivät jne. kyllä niitä juhlia riittää, jos rupeaa oikein miettimään. Nyt tämä mummu kuitenkin siirtyy treffeille nukkumatin kanssa.