vai mikä se nyt onkaan. Ilma oli muuttunut talvisen kylmäksi ja vähän tuli lumihiutaleitakin. Kävin kaupassa hakemassa kukkamultaa ja ruukkuja sekä autoremonttiin kittiä, runsaasti kittiä. Kotiin tultuani ilmoitin isännälle tarvitsevani autotallin nurkassa olevat neljä panelin pätkää ja hän sitten kilttinä sahasi ne ilmoittamaani mittaan. Pyysin myös akkuruuvinvääntimen, ruuveja sekä pienen vatupassin. Kaikki sain. Tosin isäntä kyllä kysäisi, että mitäköhän aiot tehdä. Vastasin, että vihdoinkin sen kauan mietityn kenkätelineen vaatekomeroon. Kulmaraudat olin ostanut jo torstaina, kun olin keskiviikkona iltasella, kun uni ei tullut, mietiskellyt valmiiksi mitä aion tehdä.

Meillä nimittäin yksi vaatekomeroista on tosi hirveän näköinen, ja viimeksi tiettyjä kenkiä penkoessani, olin jo päättänyt, että tälle on pakko tehdä jotain. Joten nyt sitten tein. Rakensin kiinteät hyllyt kengille. Ihan itse. Eikä siihen hirveästi mennyt aikaa, mitä nyt välissä jouduin uudelleen kauppaan, kun isännältä loppui kitti. Onneksi ehdin ennen sulkemista. Takaisin rakentamisen pariin ja muutaman kirosanan jälkeen kaikki oli valmista.

Tosin laitoin vielä loputkin tavarat paikoilleen, eikä se ihan noin tyhjältä enää näytä.

Mutta pakko nuo laukut on laittaa tähän komeroon, kun ne on sieltä helpoin ottaa. Ja nuo kengät on niitä harvemmin käytettyjä. Täytyy sanoa, että olen itsestäni ylpeä. Ja kyllä se isäntäkin vähän kehui, tosin sanoi ensin, että olishan sinne voinut tehdä sellaisen siireltävän kenkätelineen. Just niin, mutta kun tiedän, että sellaista en osaa tehdä. Kävi se sitten vielä uudelleen vilkaisemassa ja totesi, että on se hyvä. Maalata sen kuulema vielä voisi. Mun mielestä se riittää ihan tuollaisena, sehän on vain kenkiä varten ja kaapissa sisällä.