riitti 3 päivää ja sitten koittikin torstai 18. syyskuuta ja oli aika mennä sairaalaan. Tiistaina teimme kuitenkin kotona suursiivouksen, sillä leikkauksen jälkeen on siivoamiseni siivottu joksikin aikaa. Samoin urakoin keskiviikkona leipoen pullia ja isännälle kakkupohjan synttärikahveita varten, Anna saa sitten lauantaina täytellä ja koristella sen sunnuntaita varten. Torstaina olin sairaalassa vähän vaille 7 ja minut otettiin osastolle. Verikokeet ja sydänfilmit sekä kuume, kaikki oli onneksi kunnossa. Leikkaava ortopedikin ehti käydä jututtamassa minua ja totesi kuten aiemmatkin ortopedit, että ahdas olkapää näyttää olevan. Vihdoin 10.30 minut kuljetettiin leikkaussaliin ja seuraava havaintoni onkin sitten 13.15 heräämöstä. Olo oli vain väsynyt, ei kivulias. Ortopedi kävi taas kurkkamassa ja kertoi olkapääni olleen todella ahtaan, mutta kuitenkin selvisin helpolla, sillä mitään ei ollut hajonnut sieltä. Hyvä kuulla. Käteni oli kantositeessä ja toisessa kädessä tippa, joten oloni oli vähän kädetön. Sain tietää, että olisi mahdollista päästä kotiinkin, mutta saattaisi olla parempi jäädä osastolle vielä yöksi. Ja se tuntui itsestänikin parhaimmalta, sen verran tokkurassa olin. Neljän jälkeen pääsin osastolle ja isäntäkin oli tullut jo minua sinne katsomaan. Ja pääsikin heti ruokkimaan minua, kädetön kun olin. Eipä oikein ruoka maittanut, vaikka olin siinä vaiheessa ollut syömättä jo 21 h. Jotain jugurtin tapaista söin. Sitten iski valtava hikoilu, ilmeisesti sokerit oli melko alhaalla. Onneksi hoitaja toi sitten jaffaa, ja johan helpotti hetken kuluttua. Illemmalla Matsin ja Niinun käytyä minua katsomassa, sain iltakahvia ja leipää. No, sitä kahvia ei olisi pitänyt nauttia (tosin otin vain pari hörppyä), sillä sen jälkeen iski pahoinvointi. Mutta sitten helpotti, sain kuitenkin varmuudeksi pahoinvoinnin estolääkettä ja olo helpottui. Vähän väliä hoitaja kävi kysymässä onko kipuja. Mutta kun ei ollut. Väkisin pidin itseni hereillä Housen ajan, ja ajattelin sitten nukahtaa...mutta eihän sitä sitten saanutkaan unta. Jouduin 22.30 pyytämään yökköä tulemaan päästämään minut vessaan (tiputuspussi oli vielä minussa ja sängyssä kiinni) ja silloin pääsinkin sitten tiputuksesta pois. Kuitenkin uni antoi odotella todella pitkään, joskus kolmen maissa katsoin vielä kelloa. Sitten kello olikin jo yhtäkkiä 8, olivat antaneet minun nukkua. Aamupalan jälkeen oli lääkärinkierto ja sitten jumppari kävi antamassa jumppaohjeet. Puoliltapäivin ruoan jälkeen pääsin lähtemään kotiin. Sairauslomaa 26.10 asti, fysioterapeutilla käynti 9.10 ja jälkitarkastus ortopedillä 30.10. Olkapää tuntuu olevan ihan OK, vähän ehkä turvonnut, mutta kipuja ei ole vieläkään mitenkään kestämättömästi. Ehkäpä tämä tästä alkaa sujua.